Mediakasvatus.kirjastot.fi

Pelikonsoli on televisioon tai muuhun erilliseen näyttöön yhdistettävä laite. Konsolipeli on puolestaan ulkoinen, nykyisin yleisimmin DVD-levyllä julkaistava media. Konsolipelejä tai niiden demoja voidaan ladata myös suoraan verkosta pelikonsolille.

Konsolipelit tunnetaan myös nimillä televisiopelit, videopelit, elektroniset pelit ja digitaaliset pelit. Nimityksiä elektroniset pelit tai digitaaliset pelit voidaan käyttää sekä tietokone- että konsolipeleistä. Televisiopelit ovat saaneet nimensä siitä, että niitä pelataan television kautta, mutta nimitys ei ole enää yleisesti käytössä. Elektroniikkapeleillä viitataan yleensä varhaisiin käsikonsoleihin.

• Pelikonsoli yhdistetään televisioon tai näyttöön yleensä SCART-liitännän tai jo yleistyneen HDMI-liitännän (High Definition Multimedia Interface) kautta. Muitakin vaihtoehtoja on, riippuen konsolista ja vastaanottimesta.                                                          Scart
• Pelikonsoleista Xbox 360 ja PS3 ovat HDMI-liitännällä varustettuja.
• Pelikonsolia pelataan sen ohjainportteihin kiinnitettävien langallisten ohjaimien tai kokonaan langattomien ohjaimien avulla.
• Varhaisissa pelikonsoleissa oli paikka pelikaseteille (cartridge).
• Kaikki uuden sukupolven pelikonsolien pelit ilmestyvät standardikokoisella DVD-levyllä.                                                                                                                                                 HDMI
  
• Pelikonsolien pelit eivät ole yhteensopivia keskenään, esim. Sony Playstation-pelejä ei voi pelata Nintendon Wii-pelikonsolilla
• Kaikki pelikonsolit eivät myöskään automaattisesti tue aiemmille   konsoliversioille julkaistuja pelejä, esim. Xbox:n kaikkia pelejä ei välttämättä voi pelata uudemmalla Xbox360-pelikonsolilla.                                                                                                                                                                          
                                                                                       
  Pelikonsoli on perinteisesti edustanut ns. helppoa ja vaivatonta pelaamista, siinä missä tietokonetta on käytetty paljon muuhunkin. Tähän on myös liittynyt käsitys siitä, että pelikonsolien kanssa toimiminen olisi varsinkin aloittelijalle helpompaa. Käytännössä myös uudet konsolit ovat monipuolistuneet niin paljon, että niitä voidaan melkein jo verrata tietokoneisiin tai kodin viihdekeskuksiin.
  (Kuvat; Scart : Wikipedia / Jannev , HDMI: Flickr / wicho. CC-licensed.)

 
Pelikonsolien historiaa

Pelikonsolien historia ulottuu jo yli 40 vuoden päähän. Ensimmäisenä videopelinä pidetään usein Chasea, jota pelattiin television avulla jo vuonna 1967. Sen perusidea ohjattavine palkkeineen oli pitkälti sama kuin myöhemmin ilmestyneissä 70-luvun arcade-klassikkoissa, kuten Pong ja Space Invaders.                                                                

Kuva: Pong / Wikimedia by User:Bumm13, cc-licensed.

Pelikonsolit ovat monessa mielessä pelihallien kolikoilla toimivien arcade-pelien jälkeläisiä, usein samoja pelejä myös konvertoitiin aikansa kotikonsoleille.

Ensimmäiset kotikonsoleille ilmestyneet pelit olivat graafiselta toteutukseltaan yksinkertaisia ja perusidealtaan helposti lähestyttäviä. Niitä pelattiin yleensä joystick-ohjaimella, josta löytyi lisätoimintoja yhden tai kahden napin takaa arcade-pelien tyyliin.

Pelaaminen on nykyään siirtynyt lähes kokonaan yleisiltä paikoilta koteihin. Arcade-pelejä löytyy vieläkin satunnaisesti kauppakeskuksista ja huvipuistoista, mutta muuten niiden aika alkaa olla auttamattomasti ohi. Pelihalleja löytyy suurista kaupungeista niin Suomesta kuin ulkomailtakin, mutta niissä pelataan lähinnä verkossa olevia tietokonepelejä.

Pelikonsolien sukupolvet

Pelikonsolien historiaa ja menneisyyttä on helppo tarkastella ns. konsolisukupolvien kautta: tietyllä aikavälillä ilmestyneillä pelikonsoleilla on teknisiä ominaispiirteitä, jotka erottavat ne joko aiemmin tai myöhemmin julkaistuista pelikonsoleista

Uusi konsolisukupolvi syntyy aina muutaman vuoden välein. Siirtymävaihe kestää yleensä niin kauan, että kaikki merkittävät konsolivalmistajat saavat uusimman pelikonsolinsa markkinoille. Pelejä ilmestyy yleensä takautuvasti myös vanhemmille konsoliversioille ainakin jonkin aikaa.

Pongin aikakaudesta Marion aikaan: Ensimmäinen, toinen ja kolmas sukupolvi

Ensimmäisen sukupolven merkittävimpiä pelikonsoleita oli vuonna 1972 julkaistu Magnavox Odyssey.

Magnavox Odyssey TV-mainos vuodelta 1973

Videopelikulttuurin murroksen taas voidaan katsoa tapahtuneen graafisesti yksinkertaisen, pöytätennistä simuloivan Pong-pelin myötä 70-luvun puolivälissä. Atarin alun perin valmistaman pelin idea oli yksinkertainen: vierittämällä palkkia ruudun reunassa pyrittiin palauttamaan pallo (ruudulla liikkuva piste) toisen pelaajan puolelle.

Vaihdettavat pelikasetit (cartridge) tekivät vasta tuloaan ja tämän ajan konsolit olivatkin usein ns. kiinteitä malleja, jotka oli tarkoitettu vain yhden pelin pelaamiseen. Usein myöskään ohjaimet eivät olleet irrotettavissa.

Toinen konsolisukupolvi sijoittui 70-luvun lopulta 80-luvun alkuvuosiin ja näinä vuosina videopeliteollisuus myös koki dramaattisia käänteitä. Kaksi suurta kasettipohjaisten konsolien valmistajaa, RCA ja Fairchild vetäytyivät markkinoilta. Suurin syy videopelikulttuurin hetkelliseen romahtamiseen olivat kuitenkin liian monet yrittäjät alalla ja laadullisesti huonot pelit.

Tältä aikakaudelta mainitaan yleensä esimerkkinä arcade-puolella menestynyt ja vieläkin hyvin tunnettu Pac-Man. Suosittu Atarin kehittämä peli ei toiminutkaan odotetusti kotikonsoliversiona, vaan pelaajat ja kriitikot tyrmäsivät sen lähes täysin. Sitä myytiin lopulta vain murto-osa valmistetusta määrästä.
Kuva: Wikipedia/Albertsab, cc-licensed.

Kolmas sukupolvi: Nintendo Entertainment System-pelikonsolin (tunnetaan myös nimellä NES) julkaisua ja menestystä voidaan pitää ns. laihojen vuosien jälkeen videopelikulttuurin pelastajana. Siitä tuli myös kolmannen sukupolven pelikonsolien lippulaiva.

Alun perin Japanissa jo 1983 Famicom (family computer) -nimellä julkaistu laite vakiinnutti suosionsa nopeasti. Nintendo lanseerasi pian myös tasohyppely-genren, joka tuli vaikuttamaan paljon pelien kehitykseen. Pelikonsoli itsessään oli menestys ja monet sille ilmestyneistä peleistä, kuten Super Mario Bros, ovat saavuttaneet pelimaailmassa klassikon aseman.

Neljäs sukupolvi: 16-bittiset tulevat - Nintendon ja Segan valtataistelu

Neljäs sukupolvi ajoittui vuosiin 1987-1995. Se oli uusien 16-bittisten konsoleiden valta-aikaa ja muistetaan yleensä Nintendon ja Segan kaksinkamppailuna. Varsinkin Segan uudesta Sonic the hedgehog -pelihahmosta tuli yksi tämän ajan ilmiöistä ja myöhemmin myös kulttisankareista. 
Kuva: Sonic the hedgehog (Flickr by nickstone333, cc-licensed)

Pelikonsolit kehittyivät tällä aikakaudella paljon: parempi grafiikka, laajempi väriskaala, monikanavainen äänimaailma ja kehittynyt ohjaussysteemi. Uudet ominaisuudet antoivat paljon mahdollisuuksia pelisuunnitteluun ja myös takasivat loppukäyttäjälle entistä realistisemman pelikokemuksen.

Tällä kertaa muut konsolivalmistajat olivat liikkeellä ennen Nintendoa. Sega julkaisi Genesiksen ja NEC Turbografixin vuoden 1989 puolella, kun Nintendon oma 16-bittinen konsoli SNES (Super Nintendo Entertainment System) tuli ulos vasta 1991.

Viides sukupolvi kurkottaa tulevaisuuteen

Segan ja Nintendon vielä käytännössä kamppaillessa konsoliherruudesta, ilmestyi viidennen sukupolven kiistatta merkittävin pelikonsoli Sony PlayStation. 1994 julkaistu Sony PlayStation oli ensimmäinen pelikonsoli joka ylitti 100 milj. myydyn konsolin rajan. Sillä pystyi pelaamisen lisäksi soittamaan myös CD-levyjä.

Alun perin Sonyn ja Nintendon oli määrä tehdä yhteistyötä aiemman SNES:n ja myös uuden sukupolven pelikonsolin parissa, mutta suunnitelmat kariutuivat sopimusristiriitoihin ja myöhemmin myös näkemyseroihin.

Viidennen sukupolven pelikonsolit alkoivat tietokonepelien lailla hyödyntää uutta 3D-grafiikkaa ja aikakaudelle leimallista onkin 2D-pelien julkaisemisen hiipuminen. Nintendo julkaisi uuden N64-pelikonsolinsa jo aiemmin julkaistujen Sega Saturnin ja Sony Playstationin rinnalle.

Muista ajan konsoleista ei ollut kolmikon haastajiksi. Vaikka N64 pohjautui tekniikaltaan pelikasetti-sukupolven konsoleihin eikä kilpailijoidensa tavoin uuteen CD-ROM-teknologiaan, ilmestyi sille kuitenkin joukko mainioita pelejä.

Super Mario 64 hyödynsi uutta kameratekniikkaa ja 3D-teknologiaa mahdollistaen entistä vapaamman liikkumisen pelimaailmassa. Kolmiulotteisuus toi myös pelien realistisuuden uudelle tasolle. Väkivaltaa sisältävien pelien kohdalla tätä puolta on kritisoitu paljon.

Kuva: Nintendo 64, Wikimedia commons by Larry D. Moore. cc-licensed.

Kuudes sukupolvi ja jättiläisten konsolisota

Pelikonsolien kuudes sukupolvi oli lähinnä neljän suuren valtataistelua: Nintendo GameCube, Sony PlayStation 2, Sega Dreamcast ja Microsoft xbox. Kuudes sukupolvi ajoittuu vuosiin 1998-2005.

Microsoft ilmestyi ehkä yllättäen mukaan ”konsolisotaan”, mutta suuren yhtiön tuki tai kehittynyt Xbox Live -verkkopalvelu eivät vielä riittäneet haastamaan Sonya kilpailussa.

Vaikka myös Nintendo ja Sega menestyivät kohtuullisesti omilla konsoleillaan, ohitti Sony PlayStation 2 kaikki kilpailijansa myyntiluvuissa moninkertaisesti. Osasyynä tähän pidetään tukea vanhoille PlayStation-peleille ja mahdollisuutta käyttää pelikonsolia DVD-laitteena. Kuudennen konsolisukupolven pelikonsoleista se on ainoa joka on edelleen myynnissä.

Segan matka konsolinvalmistajana päättyi Dreamcastin huonon menestyksen myötä ja se siirtyi kehittämään pelejä muiden valmistajien pelikonsoleille.

Nintendon GameCubea kritisoitiin voimakkaasti lähes olemattomista verkkomahdollisuuksista ja myös siitä, että se ei siirtynyt muiden lailla käyttämään standardikokoista DVD-asemaa konsolissaan. Nintendon ratkaisu oli oma miniDVD-asema ja sitä perusteltiin mm. piratismin kitkemisellä. Sekä Nintendon että Segan kannalta konsolien soveltumattomuus DVD-soittimeksi saattoi olla kuitenkin kohtalokas kilpailutekijä.

Seitsemännen sukupolven uudet tuulet

Tällä hetkellä on markkinoilla seitsemäs konsolisukupolvi. Ensimmäisenä tämän sukupolven pelikonsoleista ilmestyi Microsoft Xbox 360 (2005), seuraavana Nintendo Wii (2007) ja viimeisenä Sony Playstation 3 (2008). Pelikonsolimarkkinoita dominoivat nykyisin pelkästään nämä suuret yhtiöt ja käytännöllisesti katsoen kilpailua ulkopuolelta ei ole olemassa. Kaikilla edellä mainituilla pelikonsoleilla on hyvä laajennettavuus verkkoon.

Seitsemännen sukupolven pelikonsoleja leimaa lisäksi lukuisat lisälaitteita hyödyntävät pelit, kuten Guitar Hero, SingStar, Rock Band ja WiiFit. Musiikkipelien tarjonta on ollut erittäin runsasta.

Markkinajohtajana on tällä hetkellä liikunnallisiin peleihin panostava Nintendo omalla Wii-pelikonsolillaan. Menneet konsolisukupolvet ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne voi kääntyä nopeasti kilpailijan eduksi, Se on mahdollista varsinkin nyt, kun perinteistä pelaamista tukeneet Microsoft ja Sony julkaisevat liikkeentunnistusta tukevat innovaatiot myös omille pelikonsoleilleen.

Xbox 360                                                      Wii                                                  Playstation 3

Kuvat: Xbox: Wikipedia/Benjamin Hillis, cc-liscensed, Wii: M.F., Playstation3: Wikinfo/Ffgamera, cc-licensed)

Esimakua tulevaisuuden pelikonsoleista

Microsoftin Xbox Live-palvelun kautta kautta on mahdollista muun muassa ladata kokonaisia pelejä ja pelidemoja sekä surffata netissä. Sosiaalisille yhteisöpalveluille Facebook ja Twitter, on myös omat käyttöliittymänsä. Lisäksi mukaan integroidun Zune-elokuvapalvelun kautta on mahdollista katsoa elokuvia teräväpiirtolaadulla (HD) ja jakaa kokemus Xbox Live Party - ominaisuuden avulla myös ystävien kesken. Valitettavasti tekstityksissä on vielä suuria puutteita.

Nintendon omasta Wii Virtual Console-latauspalvelusta pystyy ostamaan Nintendon aikaisemmille pelikonsoleille ilmestyneitä klassikkopelejä, mukana on myös varhaisia Commodore 64- tietokonepelejä. Ladattava aineisto maksetaan Nintendo-pisteillä (Nintendo points), joita voidaan hankkia maksamalla luottokortilla tai ostamalla kaupasta 2000 Nintendo-pistettä sisältävä aktivointikortti.

Myös Sonylla on oma vastaava palvelunsa PlayStation Network, jonka sisältä löytyy PlayStation Store. Tarjolla on demojen ja pikkupelien lisäksi esimerkiksi elokuvatrailereita.

Kaikkien uusien pelikonsolien ja niiden eri versioiden laajennettavuudessa muuhun käyttöön on eroja. On kuitenkin selvää, että seuraavan sukupolven pelikonsolit tulevat kilpailemaan myös muilla kuin pelaamiseen liittyvillä ominaisuuksilla. Sonyn mainoslauseena käyttämä ”pelaaminen on vasta alkua” pitää hyvin paikkansa jo nyt.

Kahdeksas sukupolvi tuloillaan

Kahdeksannen sukupolven pelikonsoleista ei ole vielä varmistettua tietoa, mutta todennäköisesti kaikki seitsemännen sukupolven merkittävimmät pelikonsolivalmistajat (Microsoft, Nintendo ja Sony) julkaisevat uuden pelikonsolin joskus 2010-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä huhuja liikkuu mm. seuraavista mahdollisista nimistä tuleville konsoleille: Xbox 720 (Microsoft), PlayStation 4 (Sony) ja Wii 2 (Nintendo).

Uusien pelien ilmestyminen siirtyy aina portaittain uudelle pelikonsolille, niin että vanhalle ilmestyy yhä vähemmän pelejä. Jokaisella pelikonsolilla on aina omat erityispiirteensä ja niitä niiden takia suosivat pelaajat.

Tyytyväisyys ja tottumus tietyn tuoteperheen (esim. Microsoft, Sony tai Nintendo) tarjontaan voi aiheuttaa suoranaista merkkiuskollisuutta, joskus se voi olla järkevää myös laitteiden yhteensopivuuden kannalta.

Konsolipelimarkkinat jaetaan suurimpien alueiden mukaan yleensä Japanin, Euroopan ja Pohjois-merikan markkina-alueisiin. Näiden välillä on usein suuria eroja julkaisujen aikatauluissa ja eri julkaisujen määrissä.

Käsikonsolit

Käsikonsolit (hand held electronic games) ovat mukana kannettavia pieniä pelikonsoleja. Käsikonsolien ehdoton etu on paikasta riippumaton pelaaminen. Niissä on yleensä oma pieni LCD-näyttö ja ne toimivat paristoilla tai akuilla. Käsikonsoleilla on pelattu jo yli 30 vuotta ja ne ovat vieläkin suosittuja.

Nykyisten käsikonsolien edeltäjiä kutsuttiin elektroniikkapeleiksi, niillä pystyttiin yleensä pelaamaan vain yhtä peliä eri vaikeustasoilla. Ensimmäiset elektroniikkapelit tulivat myyntiin jo 1970-luvun lopulla, mutta niiden suurin menestys sijoittui 1980-luvun alkuun.

Donkey Kong (1982) on yksi tunnetuimpia elektroniikkapelejä. Nintendon kenties tunnetuin pelihahmo Mario teki tässä pelissä ensiesiintymisensä. Donkey Kong -pelissä oli kaksi LCD-näyttöä ja joissakin taitettavaa mallia olevissa elektroniikkapeleissä niitä oli jopa kolme. Elektroniikkapelien äänimaailma oli lähes pelkkää digitaalista piipitystä, jonka rytmi nopeutui vaikeustason noustessa tai vaaran uhatessa pelissä.

Vuonna 1989 julkaistiin ensimmäiset merkittävät elektroniikkapelien jälkeläiset: Nintendo Game Boy ja Atari Lynx. Seuraavana vuonna kilpailuun tuli vielä mukaan Sega uudella Sega Game Gear -käsikonsolillaan.

Atarin ja Segan käsikonsolit olivat värinäytöllä varustettuja, Nintendo sen sijaan luotti harmaasävyiseen LCD-näyttöön. Tämä saattoi kuitenkin olla ratkaiseva tekijä sen menestyksen takana, sillä se liittyi suoraan paristojen vähäiseen kulutukseen ja myös valmistuskuluihin. Muiden valmistajien käsikonsolt saattoivat olla innovatiivisempia, mutta ne oli myös hinnoiteltu eri tasolle kuin Game Boy.

Käsikonsolien uusi tekniikka mahdollisti pelin vaihdon ja erityisesti Sega luotti laajan pelivalikoiman avulla saavuttavansa pelaajat. Lopulta Nintendo kuitenkin hallitsi käsikonsolimarkkinoita ja tähän päivään mennessä Game Boy ja värinäytöllä varustettu Game Boy Color (1998), ovat myyneet yhteensä lähes 120 miljoona kappaletta. Yksi suosituimmista Game Boylle ilmestyneistä peleistä on ollut Tetris.

Käsikonsolien tulevaisuus

Nintendo DS (Dual Screen) ja Sony PSP (PlayStation Portable) ovat tämän konsolisukupolven käsikonsoleita. Uudet käsikonsolit ovat poikkeuksetta värinäytöllisiä.

Käsikonsoleiden laajennettavuus on mahdollistanut niiden käytön muun muassa musiikin kuunteluun, videoiden katseluun ja Internet-käyttöön.

Nintendon DS, DS Lite, DSi ja DSi XL ovat kaikki saman käsikonsolin eri versioita. PSP:n uusin versio on PSPgo, se on rakenteeltaan edeltäviä malleja kevyempi mutta siinä ei ole mukana UMD-asemaa medialle vaan sisältö on ladattava verkon kautta PlayStation Storesta.

Uuden sukupolven käsikonsolit muistuttavat ulkonäöltään 80-luvun elektroniikkapelejä, tosin ne ovat rakenteeltaan huomattavasti niitä kookkaampia.

Myös muilla kannettavilla medialaitteilla, kuten puhelimilla ja mp3-soittimilla voidaan pelata erilaisia pelejä. Yksi tunnetuimmista yrityksistä yhdistää käsikonsoli ja perinteinen puhelin on Nokian N-Gage. N-Gagen ja sen seuraajan N-Gage QD:n menestymättömyyden seurauksena Nokia on ilmoittanut lopettavansa pelituotannon ja tuen N-Gage palveluille.

(Kuva: Wikipedia by J-P Kärnä, cc-lisensoitu)

Käsikonsolien pelivalikoima vaihtelee alkuperäisistä nimekkeistä aina konversioihin, jotka on käännetty tunnetuista klassikkopeleistä. Myös menneisyydestä tutun pelihahmon tai -sarjan ympärille voidaan tehdä kokonaan uusi peli.

Vuonna 2009 Nintendo ilmoitti DS-käsikonsolien myynnin ylittäneen 100 milj. kappaleen rajan kun Sonyn PSP-käsikonsolien myyntimäärä oli vain puolet siitä. Käsikonsolien huimista myyntiluvuista voi päätellä, että niitä tullaan edelleen julkaisemaan ja ne tulevat säilyttämään suosionsa myös tulevaisuudessa.

10 Konsolipeliklassikkoa

Tähän listaan on koottu konsolipelejä, jotka yleensä nostetaan esiin erilaisilla ranking-listoilla. Se ei ole välttämättä myydyimpien pelien lista, vaikka suurin osa niistä on menestynyt myös siinä mielessä hyvin. Se ei myöskään mukaile tämä artikkelin kirjoittajan makua.

Painoarvo on laskettu pelin merkittävyyden kannalta koko videopelikulttuurille. Listalla mukana olevat pelit ovat olleet jossain mielessä vallankumouksellisia joko tietylle genrelle tai näyttäneet tietä kehityksen murrosvaiheessa. Enemmän pelanneille niistä kaikki tai ainakin suurin osa ovat varmasti jo entuudestaan tuttuja.

1. Super Mario Bros. (Nintendo 1985: NES)Nintendon NES-pelikonsolille tekemä ensimmäinen varsinainen Mario-peli myi yli 40 milj. kpl ja teki pelin päähahmosta, putkimies Mariosta yhden tunnetuimmista videopelikulttuurin ikoneista. Tasohyppelyjen klassikko.
2. Legend of Zelda: Ocarina of Time (Nintendo 1998: N64)Suositun Zelda-pelisaagan sukellus uuteen 3D-teknologiaan on vallankumouksellinen erityisesti tarinankerronnan kannalta. Laukatessaan Epona-hevosella pitkin Hyrulen fantasiamaailmaa tai tutustuessaan sen outoihin kansoihin, huomaa pian olevansa totaalisesti koukussa peliin. OoT noteerataan vieläkin korkealle erilaisilla ranking-listoilla vaikka se ilmestyi jo vuonna 1998. Zelda-pelien päähahmo Link on lähes yhtä tunnettu videopelihahmo kuin Mario.
3. Final Fantasy VII (Square 1997: PS) Kirjainyhdistelmän FF taakse kätkeytyy yksi tunnetuimista tietokone- ja konsoliroolipelisarjoista. Japanilaistyylinen toteutus ja upeat välianimaatiot tekivät pelistä ennen kaikkea visuaalisen elämyksen. Se saattoi kuitenkin olla pelattavuudeltaan raskas ja juonellisesti hankala, ainakin RPG-pelejä vähemmän tunteville.
4. Metal Gear Solid (Konami 1998: PS) Metal Gear Solid kuuluu maltilliseen hiiviskely-genreen (stealth-action), joka usein joko unohdetaan tai lasketaan virheellisesti mukaan ammuntapeleihin.Genren peleissä tyypillisesti ratkotaan eteen tulevia ongelmia, pyritään liikkumaan mahdollisimman huomaamattomasti ja ammutaan vain silloin kun se on strategian tai juonen kannalta välttämätöntä. Metal Gear - pelisarjan menestys on jatkunut myös uusien pelien myötä ja niitä on ilmestynyt myös PSP-käsikonsolille.
5. Resident Evil 4 (Capcom 2005: GameCube, Wii, PS2)Nintendo hankki 2000-luvun alussa yllättäen yksinoikeudet jo menestyneeseen Resident Evil -pelisarjaan, mutta ilmeisesti sopimus ei ollutkaan pitävä, sillä RE4 ilmestyi myöhemmin myös muille konsoleille ja PC:lle. Nintendon tavoite saada yksinoikeudella väkivaltaisuudestaan tunnettu Resident Evil -pelisarja on nähty haluna rikkoa mielikuva Nintendosta vain lasten pelikonsolien valmistajana. Peli sen sijaan menestyi hyvin, siinä oli edeltäjiään hallitumpi pelattavuus ja juonellinen syvyys.
6. Super Mario 64 (Nintendo 1996: N64) It’s a me- Mario! Putkimiehen ensimmäinen seikkailu kolmiulotteisessa maailmassa on edelleen hyvä malliesimerkki tutun ja turvallisen 2D-tasohyppelypelin siirtymisestä uuteen ympäristöön. Pelin etenemisen hektisyys on poissa mutta sen sijaan pelaajan ongelmaratkaisutaidot joutuvat koetukselle. Vaikka Nintendon N64-pelikonsoli ei menestynytkään ihan odotetusti, sille ilmestyi aikansa parhaita pelejä.
7. Gran Turismo (Polyphony Digital 1998: PS) GT määritteli standardit tuleville auto- ja ajopeleille ilmestyessään vuonna 1998. Se oli aikansa realistisin autopeli ja sisälsi vaihtoehtoisia pelitapoja niin aloittelijalle kuin kokeneellekin pelaajalle.Maineikkaan Gran Turismo –pelisarjan viides osa julkaistaan vuonna 2010. Sonylla on yksinoikeudet GT-peleihin, joten niitä tullaan näkemään vain sen omilla pelikonsoleilla.
8. Chrono Trigger (Square 1995: SNES, PS) Squaren Chrono Trigger oli konsoliroolipeli edellä aikaansa, monella eri osa-alueella. Sen grafiikka näytti hyvältä jopa varhaisella SNES-konsolilla, musiikki oli poikkeuksellisen laadukasta ja siinä oli erilaisia loppuratkaisuja innokkaille uudelleenpelaajille. Aikamatkailuun perustuva Chrono Trigger oli myös kohtuullinen menestys mutta sitäkin suurempi harppaus eteenpäin kohti tulevaisuuden roolipelejä.
9. Halo 2 (Bungie Studios 2004: xbox) Microsoft lanseerasi pelisarjan ensimmäisen osan Halo: Combat Envolved yhtenä xbox-pelikonsolin julkaisupelinä 2001. Sci-fi-räiskinnäksikin joskus nimetty peli löysi nopeasti yleisönsä. Paria vuotta myöhemmin julkaistiin verkkomoninpelillä varustettu Halo 2, joka on edelleen yksi Xbox Live -palvelun suosituimmista peleistä. Pelissä on edustamalleen genrelle poikkeuksellisen kehittynyt tekoäly (AI) ja hyvä pelattavuus.
10. Golden Eye (Rare 1997: N64)Yleensä televisiosta tai elokuvista lisenssillä siirretyt rip off -pelit eivät ole erityisemmin menestyneet, Golden Eye oli kuitenkin harvinainen poikkeus. Peli oli Nintendon yleisestä linjasta poiketen FPS-peli ja perustui löyhästi elokuvaan 007 ja kultainen silmä. Peliyhtiö Rare teki samalla konseptilla myös toisen, lähes yhtä hyvin menestyneen FPS-pelin Perfect Dark. Microsoft osti Raren vuonna 2002 ja myös Nintendon osuuden siitä.