Mediakasvatus.kirjastot.fi

Genre eli lajityyppi auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään, millaisesta pelistä on kyse. Genren avulla voidaan nopeasti arvioida pelin sopivuus tai kiinnostavuus.

Genreissä pelitapa ratkaisee, kaksi visuaalisesti toisiaan muistuttavaa peliä eivät siis välttämättä kuulu samaan genreen. Pelit harvoin kuuluvat vain yhteen genreen tai niissä on ainakin tunnusmerkkejä myös muista genreistä, esimerkiksi tanssimattopelit voidaan luokitella musiikkipeleiksi tai liikuntapeleiksi.

Usein pelaajat kuitenkin keskittyvät yhden tai kahden genren peleihin ja kokeilevat vain satunnaisesti jotain muuta.

Pelien genret voidaan jakaa edelleen alagenreihin, aivan kuten musiikissa ja kirjallisuudessa. Alagenreihin luokittelu ja niiden ymmärtäminen edellyttää päägenren hyvää tuntemusta ja laajaa kokonaiskuvaa koko pelikulttuurista.

Retropelit

Retropeli on terminä tuttu ainakin pelaajille, mutta sen merkitys on aavistuksen tulkinnanvarainen. Sillä kuitenkin tarkoitetaan yleensä varhaisia tietokone- ja konsolipelejä. Retropelaajien suosimia alustoja ovat mm. Commodore 64, NES (Nintendo Entertainment System) ja Atari 2600.

Kuva: Nes-ikoneja, Deviantart by Ahur. CC-licensed.

Retropelaamisen viehätys perustuu alkuperäisillä laitteilla pelaamiseen ja on yhdistettävissä usein myös keräilyharrastukseen. Peliantiikista tuskin voidaan puhua vielä, mutta keräilijät ostavat alkuperäispakkauksissa olevia varhaisia pelejä ja pelikonsoleja jo nyt sijoitusmielessä.

Retropelaaminen ei sinänsä edellytä vanhan laitekannan tai edes pelien omistamista. Niitä voidaan pelata myös tietokoneilla, niitä simuloivilla emulaattoreilla tai ladata uusille pelikonsoleille verkkokaupoista.

Microsoft avasi retropeleihin keskittyvän Game Room -nimisen palvelun vuoden 2010 alussa. Pelit tulevat pelattaviksi Xbox Live -palvelun kautta Xbox 360:lle ja Games for Windows -Liven kautta PC:lle.

Simulaatiopelit

Simulaatiopelien avulla voidaan luoda todenmukaiselta tuntuvia tilanteita pelillisin keinoin. Ne vastaavat oikeaa elämää ja todellisuutta kuitenkin vaihtelevasti. Pelillisen arvon lisäksi niitä voidaan hyödyntää harjoittelussa ja koulutuksessa. Ammatilliseen harjoitteluun sopivat simulaattorit saattavat näyttäytyä satunnaiselle pelaajalle liian vaikeina ja haastavina.

Suuri osa genren peleistä on lentosimulaattoreita tai johdannaisia niistä. Myös juna- ja laivasimulaattoripelejä ilmestyy säännöllisesti. Näille on oma yhteinen alagenrensä kulkuneuvosimulaattorit (vehicle simulation games).

Myös osa urheilupeleistä on luokiteltavissa simulaatiopeleihin, varsinkin rakennus- ja säätöteknistä ymmärrystä vaativat auto- ja muut ajopelit.

The Sims-pelisarja

The Sims on fiktiivinen, oikeaa elämää simuloiva pelisarja, joka on ollut erityisesti tyttöjen ja naisten suosiossa. Pelaajan luomat yksittäiset hahmot tai perheet ovat riippuvaisia pelaajan tekemistä valinnoista.

Vuosien varrella The Sims-pelisarjaa on pääasiassa julkaistu tietokoneille (PC/MAC) mutta satunnaisesti myös pelikonsoleille. The Sims 3 julkaistiin vuonna 2009 ja se esitteli laajennuksia elämäsimulaattoriin, kuten vapaamman liikkuvuuden naapurustossa ja yksityiskohtaisemman persoonallisuuden määrittämisen pelihahmoille.

The Sims-pelin moninpelattava verkkoversio The Sims Online julkaistiin vuonna 2002. Se ei kuitenkaan menestynyt odotusten mukaisesti ja suljettiin lopullisesti vuonna 2008.

Virtuaalilemmikit

Simulaatiopeleiksi määritellään usein myös virtuaalilemmikkipelit tai lemmikkisimulaattorit. Näitä olivat 90-luvulla suuren suosion saavuttaneet, minikokoisia käsikonsoleita muistuttaneet Tamagotchit. Uudemmista tunnetuimpia ovat Nintendogs ja Petz.

Lemmikkisimulaattorit vaativat oikeiden lemmikkien tavoin omistajiensa huolenpitoa säännöllisin väliajoin tai alkavat voimaan huonosti. Niiden on arvioitu vaikuttavan myönteisesti lasten vastuuntunnon ja empatian kehittymiseen mutta samalla niitä on kritisoitu epärealistisuudesta mm. virtuaalilemmikkien äkkikuolemien takia.

Yle:n Kotimaan katsauksessa pohdiskeltiin silloin uudehkoa Tamagotchi-villitystä syyskuussa 1997.

Tasohyppelyt

Tasohyppelypelit mielletään yleensä lasten peleiksi, mutta niiden pelaamisella on myös nostalgia-arvoa vanhempien pelaajien keskuudessa. Malliesimerkkejä perinteisistä tasohyppelypeleistä ovat Nintendon ensimmäisille pelikonsoleille ilmestyneet Mario-pelit. Niissä edetään sivuttaissuunnassa vasemmalta oikealle tasojen samalla vaikeutuessa. Taso on yleensä suoritettava määräajassa tai pidettävä pelihahmo ruudulla taustan liikkuessa eteenpäin.

Tasohyppelypeleille on tyypillistä, että säännöllisin väliajoin kohdataan myös ”tasopomo” (level boss), joka on pelin muita vihollisia vahvempi ja jonka päihittämiseen tarvitaan normaalia vahvempi strategia.

Tasohyppelypelit ovat kokeneet suuren muodonmuutoksen 3D-grafiikan mahdollisuuksien myötä. Pelihahmojen vapaa liikkuminen pelimaailmassa on muuttanut pelin kulkua lineaarisesta, ennalta määrätystä reitistä enemmän interaktiiviseen suuntaan. Samalla tasohyppelypelit ovat satunnaisen pelaajan näkökulmasta vaikeutuneet, niihin on saattanut tulla elementtejä muista genreistä kuten toiminta- ja ongelmanratkaisupeleistä.

Internetin selaimessa pelattavat tasohyppelypelit toteutetaan edelleen varsin vaatimattomalla 2D-grafiikalla. Periaatteessa useat minipeliportaalit sisältävätkin pääsääntöisesti pelejä, jotka muistuttavat grafiikaltaan 90-luvun alun tietokone- ja konsolipelejä.

Toimintapelit

Toimintapeleillä (action games) on monta eri nimitystä ja alaluokkaa. Niistä tunnetuin on varmasti räiskintäpelit (3D Shooter).

Räiskintäpelit

Räiskintäpelillä viitataan yleensä peliin, jonka pääasiallinen sisältö on selviytyä kentistä tai muista määrätyistä alueista lähinnä käyttämällä erilaisia aseita vihollisten tuhoamiseen. Yksinkertainen idea on myös räiskintäpelien vahvuus: pelin oppimiskaari on lyhyt ja pelitapa on helppo omaksua nopeasti.

• Toimintapeleissä lyhenne FPS (first person shooter) viittaa nimensä mukaisesti ensimmäiseen persoonaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelihahmo ei näy ruudulla vaan ainoastaan tämän kulloinkin käyttämä ase.
• Kolmannen persoonan ammuntapeleissä (TPS=third person shooter) ruudulla näkyy myös pelihahmo ja pelaajalla on parempi kontrolli ympäristön tapahtumiin. Tästä toimintapelien genren alalajista löytyy kuitenkin huomattavan paljon väkivaltaisia pelejä ja niitä voidaan suurelta osin pitää syyllisinä video- ja tietokonepelien huonoon maineeseen.

Taistelupelit

Toinen toimintapelien merkittävistä lajityypeistä on taistelupelit, joita usein kutsutaan myös nimellä Beat’em up. Ne perustuvat aseiden käytön sijaan lähitaisteluun ja fyysisen väkivallan käyttöön. Tämän genren tunnetuimpia edustajia ovat Street Fighter ja Tekken.

Sivuttaissuunnassa ruudulla tapahtuva taistelu toteutetaan usein vieläkin 2D-mallilla. Tyylillisesti taistelupelit varioituvat nyrkkitappeluista itämaisiin taistelulajeihin ja perustuvat usein nopeisiin, refleksin omaisesti joko peliohjaimella tai näppäimistöllä suoritettaviin liikesarjoihin.

Toimintapelejä tehdään ja julkaistaan kaikenikäisille. Varsinkin nuoremmille tarkoitetuissa toimintapeleissä on usein yhtäläisyyksiä seikkailupeleihin, joiden voidaan myös katsoa linkittyvän helposti tähän genreen

Suositut Super Mario- ja Tomb Raider- pelisarjat ovat hyviä malliesimerkkejä eri genrejen fuusioitumisesta. Loogisesti etenevän kehystarinan lisäksi niihin on usein upotettu minipelejä tai puzzle-tyyppisiä ongelmanratkaisutehtäviä.

 Strategiapelit

Strategiapelit on lähes poikkeuksetta tietokoneella pelattava genre ja samalla myös yksi suosituimpia tietokonepelien genreistä. Strategiapelit perustuvat usein pääaiheeltaan sotaan. Niissä voidaan rakentaa kaupunkeja, hallita sotajoukkoja ja kerätä resursseja. Vastustaja pyritään lyömään taktikoimalla ja ennakoimalla tämän siirrot.

Strategiapelien oppimiskaari on usein pitkä, menestystä tulee vain kärsivällisyyden ja useiden pelikertojen myötä. Jo pelien nimet kertovat paljon niiden eeppisyydestä: Command & Conquer ja Age of Empires.

Strategiapelit voidaan jakaa vuoropohjaisiin (TBS=A Turn-Based Strategy) ja reaaliaikaisiin (RTS=Real Time Strategy) peleihin.

• Vuoropohjaisissa strategiapeleissä pelin osanottajat tekevät siirtonsa vuorotellen, kun taas reaaliaikaisissa peleissä ei vuoroja varsinaisesti ole.
• Reaaliaikaiset strategiapelit vievät pelinkulullisesti ajatellen vähemmän aikaa.

Strategiapelien merkittävä alagenre 4X (explore=tutkia, expand=laajentaa, exploit=hyödyntää, exterminate=tuhota) on koko genren lailla saanut vaikutteita lautapeleistä. Tunnettuja 4X-pelejä ovat mm. Civilization- ja Master of Orion-pelisarjat.

Strategiapelit sijoittuvat usein historialliseen aikaan tai fantasia- ja scifi-maailmoihin.

Roolipelit

Roolipelit (RPG=role playing game) on ollut yksi suosituimmista genreistä jo 80-luvulta lähtien. Zeldan ja Final Fantasyn kaltaiset suuret pelisarjat ovat siirtyneet menestyksekkäästi jo vuosikymmenien ajan pelikonsolilta toiselle ja valloittaneet myös uusia pelaajia.

• Hahmon kehittämisellä ja muokattavuudella on erityistä painoarvoa.
• Peliympäristö on usein fantasiapainotteinen.
• Kehystarina on versoileva.
• Pelin eteneminen edellyttää vuorovaikutusta joko muiden pelaajien kanssa tai peliin ohjelmoitujen hahmojen kanssa (npc=non-player character).

World of Warcraft

Viime vuosien varsinainen menestystarina roolipelien maailmassa on World of Warcraft eli WoW. The Blizzardin alun perin 90-luvulla julkaisema pelisarja koki suuren muodonmuutoksen vuonna 2004 ja kasvoi muutamassa vuodessa ylivoimaisesti suosituimmaksi verkkoroolipeliksi (MMORPG=massively multi player online role playing game).

Verkkoroolipelien suuresta tarjonnasta huolimatta WoW:n osuus on tilausten perusteella lähes 62% markkinoista ja sillä on jo 12 miljoonaa aktiivista pelaajaa (Blizzard, 10/2010). Selaimissa pelattavista roolipeleistä suosituin on ollut RuneScape, mutta myös aasialaiset manga- ja anime-tyyliset RPG:t ovat kasvattaneet suosiotaan.

World of Warcraftin kaltaiset verkkorooliroolipelit perustuvat roolipeleille ominaisesti pelihahmon ja tämän taitojen kehittämiselle. Pelin edetessä pelihahmon kokemus karttuu ns. kokemus pisteillä (exp tai xp eli experience points).

Pisteiden keruu ja niiden painoarvo on pelikohtaista, mutta kokemusta voi saada esimerkiksi uusien alueiden löytämisestä tai tehtävien (quest) suorittamisesta.

Kokemuspisteiden kokonaismäärän ylitettyä tietyn rajan, pelaaja nousee seuraavalle tasolle (level). Yhä eteenpäin seuraaville tasoille päästäkseen on pelaajan kerättävä yhä enemmän kokemuspisteitä ja samalla peli yleensä myös vaikeutuu.

Ensimmäisten tasojen läpäiseminen voi tapahtua minuuteissa mutta viimeisten tasojen suorittaminen saattaa kestää jopa tunteja, tietenkin myös pelaajasta riippuen. World of Warcraft:ssa suurin taso (level cap) on tällä hetkellä 85.

On myös huomattava, että uudet massiiviset roolipelit eivät niinkään perustu keskinäiselle kilpailulle vaan edellyttävät yhteistyötä muiden pelaajien kanssa. Suuri osa verkkoroolipelien viehätyksestä ja arvosta perustuu interaktiivisuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden pelaajien kanssa.

Urheilu- ja kuntoilupelit

Urheilupeleissä pyritään tuottamaan toimiva mallinnus ja simulaatio oikeista urheilulajeista. Ajankohtaisiin urheilutapahtumiin, -lajeihin tai -sarjoihin liittyviä pelejä julkaistaan säännöllisesti ja paljon; esimerkiksi FIFA- ja NHL-pelit ovat suosittuja joukkuepelejä, joista julkaistaan vuosittain uusi versio ja nimetään se kuluvan vuoden mukaan. Laadullisesti urheilupelien taso on vaihteleva ja ne harvoin nousevat klassikoiksi.

Urheilupelit voidaan karkeasti jakaa kategorioihin seuraavasti: auto- ja ajopelit, joukkuepelit ja muut urheilupelit.

Autoilu- ja ajopelit

Auto- ja ajopelit on laaja ja markkinaosuudeltaan merkittävä osa-alue urheilupeleistä. Ne ovat myös harvinaisena poikkeuksena säilyttäneet suosionsa arcade-peleinä, Tekkenin kaltaisten taistelupelien ohella.

Tämän genren edustajat voivat olla realistisia simulaatiopelejä tai kevyempiä, nopeasti omaksuttavia ajopelejä. Usein autopelejä aktiivisesti harrastavat hankkivat pelikokemusta rikastuttamaan myös ohjaimina toimivat ratin ja polkimet.

Peleistä löytyy yleensä enemmän aikaa vievä ”uramoodi” (career) ja satunnaiselle pelaajalle sopivampi Quick Play -vaihtoehto. Osa tämän alagenren edustajista ei perustu niinkään realistisen ajokokemuksen tarjoamiseen vaan vaikkapa täysin kuvitteellisilla piirroshahmoilla kaahailuun.

Uudet urheilu- ja kuntoilupelit

Uuden ajan urheilu- ja kuntoilupelit rikkovat peleihin ja pelaamiseen liittyviä stereotypioita ja saavat peleistä innostumaan myös ne, jotka eivät ole ennakkoluulojensa puolesta niihin ennen kajonneet.

Wii-pelikonsolin menestyksen arvioidaan suurelta osin perustuvan sen liikkeentunnistustoimintoa tukeviin peleihin, kuten Wii Sports ja Wii Fit. Nämä pelit ovat tuoneet urheilupelien genreen uutta sisältöä ja väriä. Samalla ne todistavat sen että genret eivät tule ikinä olemaan pysyvästi määritelty vaan tilanne elää koko ajan.

Musiikkipelit

Viime vuosikymmenen suurimpia pelihittejä ovat olleet erilaiset musiikkipelit, kuten Guitar Hero ja SingStar.

Guitar Hero -pelisarja on ilmestynyt kaikille uuden sukupolven pelikonsoleille ja on yksi menestyneimmistä musiikki- ja rytmipelikonsepteista.

Musiikkipelien ympärillä pyörii melkoinen liiketoiminta myös peleissä käytettävän musiikin osalta. Pelaajat ovat löytäneet musiikkipeleistä itseään kiinnostavia uusia artisteja myös kaupallisten musiikkikanavien soittolistojen ulkopuolelta. Tämä on saattanut näkyä yllättävinä piikkeinä artistien omassa levymyynnissä, varsinkin jos peli on menestynyt hyvin.

Musiikkipelit eivät välttämättä edellytä musikaalisuutta, mutta usein siitä on kuitenkin suoranaista hyötyä: SingStar -pelissä pisteet määräytyvät sen mukaan, kuinka nuotilleen laulaa. Bändipeleissä myös rytmitajulla on merkitystä.

Laulun lisäksi bändipeleistä löytyvät kitara, basso ja rummut. Niissä pelaaja simuloi oikean instrumentin soittamista muovisella miniatyyriversiolla, joka toimii myös peliohjaimena. Pelaajat seuraavat ruudulla omaa instrumenttiaan ja pyrkivät toistamaan nuotit ohjeistuksen mukaisesti painelemalla värillisiä nappuloita joko kitaran tai basson otelaudalta tai lyömällä erivärisiä rumpuja. Riippuen musiikkipelistä, mukana tulevat joko kaikki instrumentit tai osa niistä.

Uutta pelillistä sisältöä myydään erikseen myös ilman instrumentteja tai sitä voidaan ladata verkosta. Suosituimpia bändipelejä ovat Rock Band ja Band Hero.

SingStar on uusi koti-iltojen ja illanistujaisten viihdyke. Karaoke-henkinen peli ei kaunistele totuutta, pisteet tulevat oikeaan osuneiden nuottien mukaan - vaikeustasoa sen sijaan voi nostaa tai laskea niin halutessaan. Vaikka mikrofonitekniikka ei olisikaan aluksi hallussa, saadaan harjoittelulla yleensä ihmeitä aikaan.

SingStar -pelisarja on ilmestynyt vain PlayStationille, mutta muille pelikonsoleille on saatavilla vastaavia pelejä mm. Lips (Xbox 360) ja Boogie (Wii). Internetissäkin voi kokeilla kykyjään selaimessa toimivan KaraokeParty:n sivuilla.

Muita viime aikoina ilmestyneitä musiikkipelejä ovat mm. DJ Hero ja Wii Music. DJ Hero -pelissä eläydytään tiskijukan rooliin miksaamalla ja ”skrätsäämällä” levysoitinta muistuttavan ohjaimen äärellä. Wii Music tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden soittaa 66:ta erilaista instrumenttia Wii:n peliohjaimen ja siihen liitettävän Nunchuk-lisäosan avulla.

Muut genret

Sosiaaliset pelit (party games) ovat 2000-luvun ilmiö. Sosiaaliset pelit tai seurapelit ovat aina parhaimmillaan moninpeleinä. Musiikki- ja visailuaiheisten pelien ohella genren tunnetuimpia on lähinnä minipelejä sisältävä Mario Party -pelisarja.

Tämä genre on aatteellisesti hyvin läheinen myös ajanvietepelaamiselle (casual gaming), sillä tarkoitetaan päämäärätöntä ja sitoutumatonta pelaamista. Näitä pelejä edustavat lyhyen oppimiskaaren selainpelit ja oikeisiin peleihin perustuvat kortti- tai lautapelit.