Mediakasvatus.kirjastot.fi

Pelaaminen ja kirjastot

Pelit eivät ole suinkaan niin uusi ilmiö kirjastomaailmassa kuin usein luullaan. Kirjastoissa on saattanut jo 1990-luvun alkuvuosina olla lasten tai nuorten käytössä CD-ROM-asemalla varustettu tietokone, jolla on pyörinyt peleihin rinnastettava multimediaohjelma.

Tietokoneilla on muutenkin pelattu kirjastossa jo vuosia, mikäli se on ollut sallittua. Tapauskohtaisesti myös tietokonepelejä tai niitä muistuttavia tietokoneohjelmia on voinut lainata kirjastoista, edellyttäen tietenkin, että niissä on ollut lainausoikeudet.

Pelikonsolit sen sijaan ovat varsin uusi tuttavuus kirjastoissa ja pitkälti niiden vaikutuksesta keskustelu pelaamisesta on herännyt uudelleen henkiin. Peruskysymyksenä tuntuu aina olevan: pitäisikö kirjastossa saada pelata vai ei? Mikäli asiaa kysytään amerikkalaisilta kollegoilta, vastaus on yleensä myönteinen.

Pelitapahtumat

Järjestämällä pelitapahtumia ja peli-iltoja kirjastossa, uskotaan vakaasti, että nuoret saadaan näillä keinoilla pidettyä kirjaston piirissä tai kirjastoihin kiinnostuksensa menettäneet nuoret saadaan takaisin kirjaston asiakkaiksi. Samalla se on asiakassuhteiden vahvistamista ja verkostoitumista kirjastojen tulevaisuuden kannalta tärkeimmän kohderyhmän kanssa.

Uuden ajan pelien myötä kynnys pelaamiseen on merkittävästi madaltunut ja peleihin tarttuvat kaikenikäiset. Kirjastolla on yleissivistävä tehtävä ja sen on taattava kansalaisille tasavertainen pääsy tiedon ja kulttuurin lähteille. Pelit ovat kirjojen lailla kalliita ja siksi usein kaikkien saavuttamattomissa. Miksei pelikulttuuri ja pelaaminen siis voisi olla osa tätä kokonaisuutta, kohderyhmänä lasten ja nuorten lisäksi myös muut ikäryhmät.

Pelataan kirjastossa: vinkkejä pelaamista suunnitteleville kirjastoille

Pelikulttuuri elää nopein syklein ja on vaikea ennustaa tulevaisuutta: mikä peli tulee menestymään tai mille pelikonsolille ilmestyvät parhaimmat pelit. Siitä huolimatta perehtyminen pelaamisen maailmaan, suunnitelmallisuus ja eri vaihtoehtojen vertailu maksavat itsensä nopeasti takaisin. Koska kysymyksessä on vielä varsin uusi konsepti toteutettavaksi kirjastossa, sitä tuskin on otettu huomioon vielä tilojen suunnitteluvaiheessa. Ensimmäinen haaste onkin löytää tarkoitukseen sopivat tilat.

Pelaamista voi lähestyä eri näkökulmista:

• Painotetaanko tietokoneilla vai pelikonsoleilla pelaamista?
• Järjestetäänkö avoimia pelitapahtumia vai kerholuonteisia tapaamisia?
• Onko toiminta luonteeltaan vain satunnaista pelaamista sitä haluaville vai sisältyykö siihen jokin päämäärä?
• Kirjastojen ei välttämättä tarvitse hankkia pelikonsoleita ja pelejä kirjastoon. Sopivien sidosryhmien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä tapahtumien järjestämiseksi ja niihin tarvittavan laitteiston saamiseksi kirjastoon.
• Kouluyhteistyön merkeissä voidaan myös vinkata pelejä tai peleihin liittyvää aineistoa, kuten kirjoja ja lehtiä.

Tärkeintä ei ole vain yrittää nähdä tulevaisuuteen, vaan olla myös ajan hermolla ja kokeilla uutta. Tampereella, Hervannan ja Sampolan kirjaston Tietotoreilla, toteutettiin nuorten työpaja
nimeltä Pelitori vuosina 2007 ja 2008. Idea oli pelaamisen lisäksi saada nuoret kirjoittamaan myös arvioita pelaamistaan peleistä.

Peli-iltojen jälkipuintia

Espoon Sellon kirjastossa järjestettiin nuorille RuneScape -pelikerho monen vuoden ajan vuodesta 2006 lähtien. Kysynnän mukaan nimi varioitui välillä Nettipelikerhoksi ja lopulta Nettipajaksi.

Nykyisellään kerran kuukaudessa lauantaisin järjestettävät peli-illat ovat korvanneet Nettipajan. Peli-illoissa pelataan turnauksia pelikonsoleilla, surffataan netissä ja vietetään aikaa yhdessä. Muun kirjaston ollessa kiinni henkilökunnalla on myös enemmän aikaa nuorille.

Pelitapahtuman menestys on kiinni monesta tekijästä, suurta suosiota ei välttämättä kannata heti odottaa tai pettyä mahdollisesta laimeasta vastaanotosta. Syitä sen sijaan kannattaa pohtia:

• Mainostettiinko tapahtumaa tarpeeksi?
• Oliko pelitapahtuma mielenkiintoinen?
• Mitä olisi voitu tehdä eri tavalla?
• Oliko kohderyhmä oikea?
• Mitä palautetta tapahtumasta tuli?

Asennemuutos

Ennen kuin uusia palveluita voidaan markkinoida asiakkaille, on hyvä pitää henkilökunta ajan tasalla järjestämällä sopivaa koulutusta aiheesta. Pelaaminen herättää henkilökunnassa usein ennakkoluuloja ja sitä saatetaan pitää turhana kirjastonkäyttömuotona.

Tietokone- ja konsolipelit ovat kuitenkin olleet läsnä kodeissa jo kymmeniä vuosia. Toisaalta kirjastoissakin on saanut pelata vaikkapa lautapelejä jo kauan aikaa.

Järjestettäessä pelaamista kirjaston tiloissa on järkevää huomioida ikäsuositukset ja kenellä on pääsy tiloihin. Mikäli tilat ovat avoinna kaikille, tulisi pelattavien pelien olla sallittuja kaikenikäisille (3+). Muissa tapauksissa kannattaa harkita pelaamisen järjestämistä rajatussa tilassa, niin että ikäsuositusta nuoremmilla asiakkailla ei ole pääsyä tilaan jossa pelataan.

Kirjastoissa kiinnitetään vaihtelevasti, osin resursseista johtuen, huomiota siihen, millä sivustoilla varsinkin lapset ja nuoret liikkuvat ja noudatetaanko tietokoneilla pelattaessa
ikäsuosituksia. Sisällön rajoittaminen erilaisilla suodatusjärjestelmillä ei välttämättä toimi
halutulla tavalla. Kirjastolla on vastuu ainakin siitä, mille materiaalille asiakkaat altistuvat
sen tiloissa, varsinkin kun kyseessä ovat lapset ja nuoret.

Mitä sitten pelattaisiin?

Tietokoneilla pelaamiseen alkuun pääsee helposti, mutta se sisältää omat rajoituksensa. Kevyiden netti- ja selainpelien pelaaminen on jo arkipäivää monessa kirjastossa, eikä se vaadi erityisiä järjestelyjä. Muiden tietokonepelien asentaminen ei välttämättä edes onnistu, ellei kirjastolla ole mahdollisuutta vaikuttaa koneiden tekniseen ylläpitoon.

Pelikonsoli

Pelikonsoleista kannattaa pääsääntöisesti hankkia joku uusimman sukupolven koneista. Tällä hetkellä niitä edustavat Microsoft Xbox 360, Nintendo Wii ja Sony PS3. Seuraavan sukupolven konsolit ilmestyvät vasta muutaman vuoden kuluttua, joten niitä ei välttämättä kannata jäädä odottamaan.

Pelikonsolia hankittaessa kannattaa ennen kaikkea kiinnittää huomiota tarjolla olevaan pelivalikoimaan ja muistaa, että kaikkia pelejä ei välttämättä ole tarjolla kaikille
pelikonsoleille. Yhdysvalloissa on tosin hankittu myös käsikonsoleja lainattaviksi kirjaston tiloihin.

Pelikonsolit ovat siitä edullinen valinta, että niissä on yleensä hyvät moninpelimahdollisuudet ja nimenomaan paikan päällä pelattavaksi.

Play Station 3 -peli: Buzz!

Pelit

• Valitsemalla nopeatempoisia pelejä (urheilu- ja ajopelit) estetään turha odottelu ja pelaajat vaihtuvat nopeasti. Graafisesti upeat, mutta valitettavasti usein yksin pelattavat
  massiiviset seikkailupelit eivät siis välttämättä toimi.
• Uudet musiikkipelit tai vaikkapa Nintendon Wii:llä pelattavat liikkeentunnistukseen perustuvat pelit edellyttävät runsaasti tilaa pelaajien ympärille.
• Pelien valinnassa kannattaa tietenkin käyttää myös nuorten asiantuntijuutta ja kysyä mielipidettä muistakin peleihin liittyvistä asioista.

Tyttöjen pelivuorot

Niin valitettavaa kuin se onkin, tytöt jäävät usein poikien varjoon kun on kysymys pelaamisesta. Tytöille voidaan järjestää oma viikoittainen pelivuoro tai muu ajanjakso, jolloin pojilla ei ole
pääsyä pelaamaan. Tytöt voidaan erityisesti huomioida myös pelivalinnoissa.

Peliohjaimet

Peliohjaimet on mahdollista luetteloida ja lainata muiden niteiden tapaan asiakkaille. Silloin ne ovat asiakkaan vastuulla, eikä vapaasti tiloissa saatavilla.

Langattomat ohjaimet ovat yleistyneet viime vuosina ja niissä onkin yksi kiistaton etu: niiden elinkaari on jatkuvassa käytössä huomattavasti langallisia peliohjaimia pidempi ja ne on helpompi säilyttää ilman johtosotkuja.

Käytännön järjestelyt

Kirjastossa pelaamiseen liittyy monia käytännön asioita, joista osan oppii aina vasta kantapään kautta.

• Pelikonsolit on hyvä sijoittaa paikkaan, jonne asiakkailla ei ole välitöntä pääsyä.
• Konsolien säilytyspaikkana voi toimia lukollinen kaappi, mikäli siinä on riittävä ilmanvaihto.
• Valitettavasti on huomioitava, että varkaudet ovat mahdollisia ja kalliit pelit kelpaavat vietäviksi yhtä lailla. Niinpä pelien saaminen ulos pelikonsolista tai sen säilytyspaikasta olisi
  estettävä.

Näihin ei ole olemassakaan yleispätevää ohjetta, on aina tehtävä yksilöllisiä ratkaisuja tilojen ja niiden valvonnan ehdoilla. Pelihuone-tyyppisiä ratkaisuja löytyy jo monista Suomen kirjastoista. Toistaiseksi kirjastoissa pelejä pelaavat lähinnä lapset ja nuoret.

National Gaming Day eli Kansallinen pelipäivä

American Library Association eli ALA on organisoinut Yhdysvalloissa teemapäivän ”National Gaming Day”. Se on nimensä mukaisesti pelaamiselle omistettu päivä ja sen yhteydessä kirjastot tarjoavat pelaamista monissa eri muodoissa asiakkailleen.
Pelipäivää voidaan viettää niin lautapelien, korttipelien kuin konsolipelienkin äärellä.

Kansallista pelipäivää on vietetty syksystä 2008 lähtien ja siihen osallistuvien kirjastojen
määrä on ollut huimassa kasvussa. Vuonna 2009 tapahtuman järjestämiseen osallistui 1365 kirjastoa ja aktiviteetteihin yhteensä 31 000 asiakasta, lähinnä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuoden 2010 National Gaming Day järjestettiin 13.11.2010. Kiinnostusta teemapäivää kohtaan on ilmennyt myös muualla.

”National Gaming Day”:n taustalla on varmasti pyrkimys vaikuttaa mielikuvaan siitä, mitä kirjasto edustaa ja intressinä verkostoituminen uusien asiakasryhmien kanssa. Samalla kun kerrotaan uusista mahdollisuuksia käyttää kirjastoa ja sen tiloja, voidaan esimerkiksi lanseerata
lainattavat pelit osaksi kokoelmaa. Silloin markkinoidaan kirjastoa erityisesti niille, jotka ovat menettäneet mielenkiinnon käyttää sitä perinteisillä tavoilla.

Kirjastoilla on ammattitaitoa ja edellytyksiä tulla toimeen myös pelien ja pelaamisen kanssa.

Tekijänoikeudet

Tietokone- tai konsolipelien pelaamiselle kirjaston tiloissa ei ole tekijänoikeudellisesta näkökulmasta estettä. Lainattavissa peleissä on puolestaan oltava lainausoikeudet, joista huolehtii yleensä aineiston toimittava välittäjä. Sopimusteknisesti kirjastojen kannattaa varmistaa, että ongelmatilanteissa vastuu lainausoikeuksista on aina niitä välittävällä taholla.

Lainattavat pelit

Lainattavat pelit ovat kirjastoissa vielä niin uusi juttu, että moni kirjasto vasta harkitsee niiden ottamista kokoelmiinsa. Se saattaa kuitenkin olla merkittävä kilpailutekijä pitämässä kirjastot mukana samalla viivalla muun viihde- ja kulttuuritarjonnan kanssa.

Vielä 90-luvulla konsolipelejä sai myös videovuokraamoista vuorokaudeksi kotiin lähes samalla hinnalla kuin videoita. 2000-luvulle tultaessa viimeisetkin lainattavat pelit katosivat
videovuokraamoista. Ilmiö ei ikinä ehtinyt yleistyä. On mielenkiintoista seurata, kuinka houkutteleva aineistotyyppi konsolipelit asiakkaan näkökulmasta lopulta on.

Kokemuksia on kertynyt vielä liian vähän suurten linjojen johtopäätösten tekoon. Toisaalta pelit kuuluvat kirjaston näkökulmasta samaan riskiryhmään elokuvien ja musiikin kanssa: niiden jakelu saattaa siirtyä kokonaan tai ainakin merkittävissä määrin erilaisiin verkkopalveluihin jo lähitulevaisuudessa.

Pelien hankinnasta

Pelien hankinta edellyttää ainakin jonkun verran asiantuntemusta itse peleistä, vaikka hankintapolitiikka määräytyykin pitkälti tarjonnan mukaan. Kirjastosta lainattavissa peleissä on oltava lainausoikeudet ja näin ollen pelejä ei voi hankkia kuin ainoastaan lainausoikeudet takaavilta ja luotettavilta tahoilta. Pelejä ei siis voi mielivaltaisesti ostaa esimerkiksi kaupasta ja laittaa lainattaviksi.

Usein suosituimmat pelit eivät ole ainakaan heti tai välttämättä koskaan saatavissa lainausoikeuksin. Tästä syystä tarjonnassa voi olla merkittäviä rajoituksia ja se voi myös vaikuttaa kokoelman kiinnostavuuteen. Rajoituksista voi olla hyvä tiedottaa asiakkaille, mikäli pelikokoelma koetaan laadullisesti huonona.

Jokainen lainattavia pelejä hankkiva kirjasto voi määritellä itselleen sopivan hankintapolitiikan. Pelejä on tarjolla kaikenikäisille ja on aina hyvä muistaa, että suurin osa
pelaajista on täysi-ikäisiä. Lainattavat pelit on rinnastettavissa elokuviin ikäsuositustensa takia, ja senkin perusteella voidaan pohtia, mikä on kirjaston linja lainattaessa pelejä asiakkaille.

Ikäsuositukset huomioimalla kirjasto turvaa oman selustansa, tuskin kukaan haluaisi olla kertomassa vanhemmille, miksi heidän 9-vuotias lapsensa on saanut lainattua kirjastosta 12-
vuotialle tarkoitetun pelin. Mikäli hankitaan K-18-pelejä, kannattaa erityisesti miettiä, miten ja missä tilassa pelit ovat asiakkaiden nähtävillä.

Kannattaa myös pitää mielessä, että peleistä kysyvä aikuinen ei välttämättä ole lapsen tai nuoren asialla, vaan usein myös itse potentiaalinen pelaaja.

Case: Lainattavat pelit HelMet-kirjastoissa

Pääkaupunkiseudun alueen kirjastoihin lainattavat pelit saapuivat vuonna 2009. Konsolipelihankinnat tekee keskitetysti pelityöryhmä. Siinä on mukana edustaja jokaisesta HelMet-kirjastojärjestelmän piiriin kuuluvasta kaupungista (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen).

Pelityöryhmän kokouksissa keskustellaan yhdessä pelivalinnoista, hankintaperiaatteista ja muista lainattaviin peleihin liittyvistä käytännön asioista. Jokainen kaupunki määrittelee itse peleihin käytettävän määrärahan ja kirjastot, joihin pelit sijoitetaan.

Tällä hetkellä hankitaan lainattavaksi vain konsolipelejä seuraaville konsolialustoille: PS2,
PS3, Xbox 360 ja Wii. Käsikonsolipelejä (Nintendo DS tai Sony PSP) ei ainakaan pääsääntöisesti hankita, eikä lisävarusteita (kitarat, soittimet yms.) sisältäviä pelejä. Suosituista musiikki- tai liikuntapeleistä voidaan tarjonnan niin salliessa hankkia ns. standalone-versiot, jolloin lainaajalla on oltava kotonaan pelaamiseen tarvittavat lisävarusteet.

Peleihin liittyvät erityisvaatimukset laitteiston suhteen pyritään kertomaan mahdollisimman tarkkaan niiden tietueissa ja ne myös asiasanoitetaan. Pelien laina-aika on 7 vuorokautta ja niitä voi olla lainassa kerrallaan 5 kappaletta.

Vaikka asiakkaat ovat kovasti toivoneet myös lainattavia pelikonsoleja, ei niitä ainakaan toistaiseksi aiota hankkia HelMet-alueen kirjastoihin. Sen sijaan monessa pääkaupunkiseudun
kirjastossa on mahdollista pelata konsolipelejä, tosin nämä ovat yleensä lasten- ja nuortenosastoilla. Samon lainattavat konsolipelit on yleensä sijoitettu lasten- tai nuortenosastoille. Yksittäiset kirjastot ovat halutessaan voineet vaikuttaa profiiliin, jonka
mukaan pelejä on hankittu.

Suomessa pelaavat kirjastot

Pelaaminen voidaan sisällyttää kirjaston arkeen ja tehdä siitä peruspalvelu, mikäli kysyntää on tarpeeksi. Vaihtoehtoisesti voidaan järjestää pelitapahtumia joko kirjaston aukioloaikojen puitteissa tai niiden ulkopuolella. Pelaamisen mahdollistavat järjestelyt kysyvät ennen kaikkea henkilökunnan motivoituneisuutta ja myös uskallusta rikkoa perinteisen kirjaston rajoja.

Suomessa on muutaman vuoden sisällä otettu askel kohti sallivampaa linjaa pelaamisen suhteen. Pelaamista on järjestetty kirjastoissa ja siitä on saattanut jo tulla osa kirjaston toimintaa, niin nuorille kuin senioreillekin. Tapahtumia on järjestetty joko yksin tai yhdessä sidosryhmien kanssa.

Myös kansallista pelipäivää vietettiin Suomessa 14.11.2009, ainakin Espoossa ja Turussa. Pääkaupunkiseudun lisäksi lainattavia pelejä puolestaan löytyy ainakin Kirkkonummelta, Turusta ja Kouvolasta.
Kansallista pelipäivää vietettiin yhteistyössä Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen kanssa 12.11.2011. Päivään osallistui parisenkymmentä kirjastoa ympäri Suomen.

Katso video Kirjastokaistalla

Kuvia ja videoita pelipaiva.fi